Varsinkin ne, jotka sen ovat kokeneet, tietävät että tieto
läheisen poismenosta voi romahduttaa ja rajusti. Aluksi saattaa tuntua siltä,
ettei elämä enää jatku itselläkään ja kaikki pysähtyy ja jää junnaamaan
paikoilleen.
Vaikka sitä ei surunhetkellä uskoisi, elämä kuitenkin jatkuu
ja pahimmasta surusta pääsee pikkuhiljaa yli. Kaipuu jatkuu vielä pitkään,
mutta sitä helpottavat yhteiset muistot.
Muista, että älä jää yksin murheidesi kanssa tällaisissa
(tai minkäänlaisissa) tilanteissa, vaan puhu esimerkiksi vanhemmillesi,
ystävälle, lemmikille tai vaikka edes tyynylle. Se voi helpottaa oloasi
kummasti. Itkeminen on myös hyvä keino purkaa surua.
"Ei pitäisi piilottaa suruaan,
eikä siirtää kauaksi tulevaan.
Syvä suru on surtava aikanaan,
- jokaisen omalla tavallaan."
(Lähde)
Nimimerkki: Ikävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti