Joululoma alkaa e-Talon blogissa

Tule mukaan!

TYTÖT:

Se että sä koet olevasi “voimakas” ei oo sama asia kuin se että sä oisit “lutka.”
SE ETTÄ SULLA ON JOTAIN SANOTTAVAA… ei oo sama asia kuin SE ETTÄ KÄYTTÄYTYISIT HUONOSTI.

Se mitä mä tarkotan tällä koko tekstillä, on tiivistettynä se että oon todella, todella väsynyt elämään maailmassa missä nainen jatkuvasti liitetään miehen menneisyyden, tämän hetken tai tulevaisuuden OMAISUUDEKSI / ASEMAKSI.

Mä en kuulu kenellekkään muulle kuin itselleni. Ja sama pätee myös suhun.

Yhteiskunta on saanut aina nuorten naisen/tytön elämän pyörimään ainoastaan poikien ympärillä.
Oon alkanut todella ymmärtämään että MÄ OLEN NIIN PALJON ENEMMÄN.
Elän tällä hetkellä parasta aikaa mun elämässä, oon nuori ja mulla on koko maailma nähtävänä ja koettavana... Tapaan uusia ihmisiä, luon ihmissuhteita ja kehitän niitä ja mun sosiaalisia taitoja
Mulla on NIIN PALJON MUUTA PUHUTTAVAA, OON IHMISENÄ NIIN PALJON ENEMMÄN kuin se tieto että seurustelenko jonkun kanssa tai tykkäänkö jostain pojasta.
Mun läheisenä ei oo ikinä ollut ketään tasa-arvosta todellisesti välittävää ihmistä, kaikki suvussani vaan käskee "heräämään todellisuuteen" ja "olla tyytyväinen siihen mitä on", "Ei asiat vaan voi muuttua".
Mutta se ei onneks poista sitä faktaa että mulla, ja kaikilla muilla on sananvapaus, eli lupa sanoa mitä me ajatellaan.
Gloria Steinem (yhdysvaltalainen feministi,  journalisti ja naistenasioiden ajaja) kirjoitti vuonna 1969 artikkelin nimeltä "After Black Power, Women's Liberation"  ja 47 vuotta myöhemmin me ei olla vieläkään täysin siinä tavotteessa mikä on asetettu, mut me liikutaan kokoajan maalia kohti!

Jos nainen harrastaa paljon seksiä (tai suoraan sanottuna seksiä ollenkaan) hän on "lutka" ja "huora."
Mutta jos mies harrastaa seksiä... Hän on "KUNINGAS" ja "ÄIJÄ!"

Jos nainen edes puhuu seksistä julkisesti... Hän on totaalisesti häpäissyt itsensä!
Mutta jos mies puhuu tai räppää kaikista naisista mitä hän on saanut... Miestä ylistetään.

Jos nainen nähdään julkisesti miespuolisen ihmisen kanssa, syntyy välittömästi oletus että kyseessä on romanssi tai paljon seksiä, ja nainen objektivoidaan.
Mutta jos mies nähdään naisen kanssa, miehen taso nousee välittömästi. “EI HTTO MIKÄ ÄIJÄ, PÄÄSEE VIHDOIN PUKILLE!!!”

Tiedän että lähes kaikki tietävät tämän, mutta misogynia ja kaksinaismoralismi elää meidän yhteiskunnassa edelleen.
En malta odottaa että saisin elää maailmassa missä ihmistä ei arvoida sen mukaan kenen ihmisen kanssa he seurustelevat/ kenen kanssa he ovat naimisissa/ ketä he tapailevat/ kenen kanssa harrastavat seksiä (tai ei.)
Toivon että KAIKKI ihmiset ymmärtävät että he ovat ENEMMÄN, kuin tarpeeksi omana itsenään. Toivon myös että kaikki tukevat toisiaan tämän asian suhteen.
Sanon tämän oikeesti kolmen vuoden jälkeen, milloin oon koko ajan tuntenut jatkuvaa tarvetta saada olla jonkun pojan vierellä. Nyt kun oon ollut jonkun aikaa omillani, ymmärrän ettei iloisuuteni riipu siitä että olenko jonkun miespuolisen henkilön kanssa vai en.
En olen ikinä ennen kokenut oloani enemmän rauhoittuneeksi, ilosemmaksi ja tyytyväisemmäksi. En ole ikinä ennen nauranut kovempaa, tai pitänyt hauskempaa tai nauttinut elämästä näin paljon.

Mielestäni asioiden on jo aika muuttua, ei me voida elää enää tällästä elämää. Kaikki ansaitsee samat oikeudet, ja oikeuden tulla kohdelluksi samalla tavalla sukupuolesta riippumatta.
Vaikka olenkin vain nuori tyttö Suomesta, koen että asiat voisi olla paljon paremmin myös täällä, ei me hävitä mitään jos lähetään kokeilemaan asioiden muuttamista vielä intensiivisemmin kuin ennen.
En koe että ihmisoikeudet olisi mielipidekysymys, näiden asioiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä.

"Any woman who chooses to behave like a full human being should be warned that the armies of these status quo will treat her as something of a dirty joke. She will need her sisterhood.” — Gloria Steinem

Poikatyttö, poikamainen tyttö vai ihan vaan tyttö?

”Sä oot sellanen poikatyttö” sanoi ystäväni hymyillen. Olin kuullut tämän ennenkin, ”poikatyttö”. Nyt pysähdyin miettimään, että mitä se oikein tarkoittaa? Pyörittelin sanaa edestakaisin mielessäni, pureskelin ja pohdin, nieleskelin ja maiskutin, mutta en tullut viisaammaksi. Niinpä käännyin googlen puoleen. Wikipedia (18.11.2016) määrittelee poikatytön näin:

”Poikatytöllä tarkoitetaan tyttöä, joka käyttäytyy pojan stereotyyppisen sukupuoliroolin mukaan. Poikatyttöyteen voi kuulua:

·         pukeutuminen stereotyyppisiin poikien vaatteisiin

·         kiinnostus poikiin yhdistettyihin asioihin ja harrastuksiin, kuten puissa kiipeilyyn, luonnontieteisiin ja kamppailulajeihin

·         poika-stereotyypin mukainen käyttäytyminen, esimerkiksi kiroilu, riehuminen ja tappeleminen

·         viihtyminen ennemmin poikien kuin tyttöjen seurassa

·         Lyhyt tai pitkä tukka, jota pidetään kiinni, poissa tieltä; tukka, joka on helposti hoidettavissa

·         Useimmat poikatytöt eivät tykkää meikkaamisesta, hienoista (tanssiais-)mekoista, korkokengistä, yms.

·         Poikatyttöhahmot kirjallisuudessa tai elokuvissa ovat yleensä reippaita, aktiivisia ja itsenäisiä.

·         Peppi Pitkätossu on esimerkki poikatytöstä”

WHAAT?!?! Eihän ylläolevat ole mitään poikien omistamia juttua, joista tytöt ei saa osaansa. Mitä ovat poikien vaatteet? Kuka on sanonut että tytön tarvii tykätä meikkaamisesta tai mekoista? Ja kuuluvatko reippaus, aktiivisuus ja itsenäisyys muka pojille? Ja entäs Peppi?! Tuo lapsuuteni sankarihahmo, joka näytti että tyttö saa kiivetä puihin, seikkailla, sylkeä, kiukutella ja kiroilla, ihan niin kuin pojatkin. Okei, sylkeminen, kiukuttelu ja kiroilu eivät kai sovi kenellekään, mutta ei nyt sentään sen enempää pojille kuin tytöillekään. Ei Peppi ole ”poikatyttö”, vaan omanlaisensa, ihanan itsepäinen ja rohkea TYTTÖ. Tyttö joka päästelee ärräpäitä, juoksee, kiipeilee, rämpii mudassa, riehuu ja rakastaa. Ihan niin kuin jokaisen meistä joskus kuuluu tehdä, sukupuolesta riippumatta.

Mitä jos sovittaisikin, että jokainen saa olla just sellainen tyttö tai poika kuin haluaa, vertaamatta käytöstä muihin sukupuoliin, tai niiden oletettuihin käyttäytymismalleihin? Jokaisella ihmisellä kun on oma tapansa olla ja käyttäytyä, eikä se riipu siitä mitä sukupuolta edustamme. Ja annetaan samalla jokaiselle lupa olla myös määrittelemättä itseään mihinkään sukupuoleen kuuluvaksi, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Ollaan siis ihmisiä, erilaisia, ainutlaatuisia, mahtavia yksilöitä. Niin kuin joku joskus on sanonut ”annetaan kaikkien kukkien kukkia”, kyllä täällä lääniä riittää!

P.S. Jos haluat fiilistellä tyttöyttä, ja sen moninaisia muotoja, suosittelen kuuntelemaan Erinin ”Älä tule hyvä tyttö” kappaleen.

- e-Talon Katri, jonka tyttöyteen kuuluu action-leffat (joista Transformers on lemppari), huulipuna ja päiväunet

Poikien Talo´s cooking blog part 2

Introduction

Led by Janne a regular contributor to our cooking activities we made this delicious and creamy chicken pasta dish. And as a side we prepared a nice fresh green salad.

What was great about this night´s cooking is that each youth took on a different role and participated in the preparation. Onions where chopped, tomatoes diced while lettuce was cleaned and cut into smaller pieces. And despite the fact that everyone was really hungry we all stopped for a few minutes to discuss our dreams. The process of cooking this food allowed for in depth conversations to start. A big thanks to the Poikien Talo cooking team for making this yö-talo a real success.

Ingredients: (4 portions)

-pasta

-300g chicken fillets

-1 big onion

-300g chicken fillets

-1 big onion

-2-3 garlic cloves

-2dl of cream

-oil

-salt and pepper

-oregano

-spinach 150g

-herbs to taste (oregano and parsley)

-One head of green lettuce

-2 tomatoes

-half a cucumber

Instructions

Boil large pot of water.

Peel onion and garlic and then chop into small pieces

Heat small amount of oil in pan.

At this point add pasta to boiling water.

When hot add chicken fillets. Fry into all the way through. Roughly 5minutes or until the chicken is golden brown and cooked all the way through.

Add onions, garlic and spinach and cook for a few minutes until the onions change colour.

Add pinch of salt, pepper and herbs.

Finally add the cream and cover pan and then cook on medium heat for 10-15mins.’

While cooking

Wash lettuce, tomatoes and cucumber.

Cut into small pieces adding a salad dressing of your choice.

Recipe Courtesy of Janne.

Poikien Talo´s cooking blog

Hello and welcome to Poikien Talo´s cooking blog presented by e-Talo. Here you can find interesting recipes and the stories that come with them.  The first entry is from an evening spent cooking together; with a group of young men from Afghanistan leading us.

Over the course of 3.5 hours we prepared a dish called Qabuli Palwo. It is a standard dish prepared both in Afghanistan and Iran. While the amounts of each ingredient seemed fairly vague I will leave it up to the person cooking to determine how large and in what portions they want to prepare the meal. This is essentially a rice based dish but there are a few tricks along the way to help create this healthy, and savoury meal.

Ingredients:

-Rice

-Salt

-Chicken

-Oil (any oil will do)

-Carrots

-Raisins

-Caraway

Side Dish:

Potatoes

Oil

Salad

-Cucumber

-Tomatoes

-White Onion

Recipe

-Begin by soaking the rice in large bowls of salted water.

-Separately, bring a large pot of water to a boil.

Meanwhile

-Grate carrots and then combine with raisins while frying in oil. Do not use to much oil in this process as the carrots are quite moist and we want them to cook evenly. Cook until the carrots change colour and the raisins start to expand.

-Fry the chicken in oil. There should be enough oil in the pan to cover ¾´s  of the chicken meat. Turn the chicken in this oil constantly.

- Set both prepared dishes aside.

Once the water has boiled

-Drain the rice from the salted water and then add it to the boiled water. At the same time add in chicken and carrot/raisin dishes. Season with caraway in the amount you see fit.

-Stir until all of the ingredients are evenly distributed.

-Wrap the lids of the pots in a cloth and then firmly place the lids on top so the cloth is helping trap the steam and flavours into the pot.

Cook for an extended periods of time (1hr minimum) without removing the lid. The longer this meal is set to cook the more rich and deeper the flavours will be.

Side Dish:

Bring a large pot of oil to a heated state

Peel potatoes

Chop into small match stick sized pieces

Fry until crispy

Salad:

As this is a heavy meal it is nice to have something fresh on the side.

-Slice white onion, tomatoes and cucumber in narrow slices

Place on a plate and serve with the main course.

The Ending

Everything should be served together and enjoyed, as we did, at a large table full of laughter and excitement.

Kirjoituskilpailun satoa: Miten minusta tuli minä?

Kaksoset syntyvät. Tyttö ja poika. Parhaat kaverit elämänsä ensimmäiset vuodet. Kasvavat yhdessä. Koulu alkaa, tyttöjen ja poikien maailmat. Siskon kaverina veli ja tämän ystävä. ”Oletko sinä tyttö vai poika?” kysyvät vanhemmat oppilaat. ”Mitä musiikkia kuuntelet?” luokkakaveri kysyy. ”Sota-ajan lauluja”, tyttö vastaa. Yläaste alkaa. Kaksoset ovat ikäisekseen pieniä. Veljeä kiusataan, sisko puolustaa. Ympärillä eletään nuoruutta. Kasvukipuja, itsenäistymistä, seikkailuja. Kaksoset ovat ymmällään, he ovat vielä lapsia. Ei heillä silti ole paineita samanlaisuudesta. Yläaste päättyy, tie vie eri kouluihin. Veli menee lukioon, sisko kapinoi akateemista koulutusta vastaan. Menee ammattikouluun, käy kaksoistutkinnon. Veljellä on kavereita, siskollakin yksi. ”Teidän poika on kova hiihtämään”, sanoo naapurin ukko. ”Se on kyllä tyttö”, isä sanoo. Sisko valmistuu ammattiin, on liian nuori työelämään. Veli menee armeijaan, kasvaa aikuiseksi. Ikätoverit siskon ympärillä menevät menojaan. Tyttö on yli 20-vuotias. Ei hän koe sukupuolta, ei hän koe ikää. Silti hänestä on tullut nainen. Hän kokee ensi kertaa miesten kiinnostuksen. Ei hän itse tunne samaa. Tyttö on kuin metsässä kasvanut, ei hän tiedä mistä muut puhuvat. Hän haluaa kokea kaiken, nähdä maailman avoimin silmin, olla vapaa. Matka on vasta alussa, hän on alkanut elää.

Kirjoittaja: Anna

Kirjoituskilpailun satoa: Miten minusta tuli minä

Tapaamisessa ahdistaa. Keskustelukumppani on toistuvasti sanonut Armi eikä Armin. Ystäväni mainitsee jutellessamme kuuluvasti nimeni, mutta keskustelija jatkaa. En ole varma, ymmärtääkö hän tätä juttua. Ja kaikkein vähiten haluaisin lähteä avaamaan sitä tuntemattomalle kovin syvällisesti.

Joskus otankin aiheen esiin, jos se tuntuu tärkeältä itseni kannalta. Silloin kysytään, että milloin sinusta alkoi tuntua tuolta. Se on kysytty nyt monta kertaa, eikä minulla ole vieläkään kunnollista vastausta. Mistä minä tiedän, miltä mikään muu kuin tämä tuntuu! Ja kaiken lisäksi, eiväthän nuo tyypit itse edes tiedä, mitä tämä tarkoittaa.

Jotkut kohtaamiset ovat kivoja: vai niin, ookoo, mitenkäs tää hoidettais nyt parhaiten? Niistä tulee hyvä mieli; tuntuu, että ehkä tästä selvitäänkin. Mutta sitten on ikäviä kohtaamisia. Ikävien kohtaamisten aikuiset eivät tajua, että silloin pyydetään anteeksi kun mokataan eikä ruveta kiemurtelemaan. Juuri tällaiset kiemurtelijaihmiset ovat kaikkein ikävimpiä. He ymmärtävät vain sellaista, minkä pystyy näkemään. Ja kuitenkin he ovat samanlaisia kuin huonot maalarit: he maalaavat sen, mitä ajattelevat olevan edessään eivätkä katso tarkemmin, ja juuri siksi heidän kuvansa ovat pielessä.

Minä olen pitänyt runoista pienestä pitäen; siksi tämäkin teksti on tällainen. Olen pahoillani, jos tyyli on aiheelle epäsovelias, mutta runous on turvallista. Ja kirjoittaa nyt runo itsestään – sellaista minä en olekaan koskaan tehnyt, vaikka toisaalta kaikki runot kertovat kirjoittajastaan. Joka tapauksessa on aika siirtyä aikaisempiin vaiheisiin, niihin, joissa minusta alkoi niinsanotusti ”tuntua siltä”.

”Se” ei koskaan ole ollut sen suurempi juttu. Sehän on loppujen lopuksi aika pieni osa elämää ja olemista. Enhän minä nyt joka päivä vaivaa sillä mieltäni, vaikka se onkin usein ajatuksissa. Se on vähän kuin joku kummallinen olento, joka jonakin päivänä ilmestyi olkapäälle ja jota on oppinut sietämään elämän aikana. Joskus sitä hädin tuskin huomaakaan, mutta kyllä se toisaalta on koko ajan siinä. Joskus se on nälkäinen, jopa niin nälkäinen että itku meinaa tulla, mutta mieltäni rohkaisee tieto siitä, että kohta minä ja otus olemme sama henkilö. Mutta minähän lupasin kertoa teille aiemmista vaiheista, ja tässä sitä vain porskutetaan eteenpäin.

Haluaisi pystyä selvittämään, mistä kaikki alkoi. Lukuisista yrityksistä huolimatta se ei kuitenkaan ole mahdollista, enkä usko, että sillä on hirveästi merkitystäkään. Kuitenkin jossakin kuudennen ja seitsemännen luokan välimaastossa aloin ymmärtää sitä hitusen enemmän. Hetken kuluttua osasin jo nimetä sen. Se oli helpottava kokemus, se teki kaikesta selkeämpää. Mutta samalla se teki kaikesta vaikeampaa.

Joskus tein listan asioista, mitä transsukupuolinen ei voi tehdä helposti: käydä vessassa, matkustaa, urheilla, vaihtaa vaatteita, tavata uusia ihmisiä, käydä lääkärissä, käydä koulua, perustaa perheen. Listan tekeminen oli huono idea, koska se teki enemmän pahaa kuin hyvää. Tulin tosi surulliseksi ja ajattelin, ettei tästä mistään nyt voi tulla mitään. Vaan kyllä vain voikin, kuten tulemme huomaamaan. Kaikki nuo asiat nimittäin voi tehdä, vaikka se olisikin vaikeaa: urheilussa voi valita ymmärtäväisen seuran, koulussa voi vaatia erillistä pukutilaa ja asianmukaista kohtelua, matkatessa voi selvittää asioita etukäteen. Vessaankin voi pyytää kaverin mukaan tai käyttää yhteisvessaa. Haluan tässä sanoa, ettei sen tarvitse tuhota kaikkea. Tajusin sen ja nykyään olen hirveän onnellinen. Siihen meni pitkän aikaa, mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttui. Koko yläkoulu tosin meni epätoivoon ja murehtimiseen. Koska en ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi erityisemmin pitänyt yläkouluajoistaan, en usko, että menetin paljoakaan.

Minä toivon kovasti, että joku saa tästä tekstistä iloa. Kirjoitustyylini voi säikyttää osan pois kesken kaiken, mutta se on myös ihan okei, koska tiedän, että on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka tykkäävät lukea minun juttujani. Runotyttöjä ja poikia ja muita. Kaikkea tärkeää en mitenkään saa mahtumaan tällaiseen lyhyeen tekstiin, mutta toivottavasti edes osan. Kaiketi minä halusin sanoa, että älkää antako sen estää teitä. Lukekaa ja kirjoittakaa kaikenlaisia juttuja. Liikkukaa hyvillä ja mukavilla tavoilla. Olkaa ystävienne kanssa ja saakaa myös uusia ystäviä. Minä lupaan, että niitä ei haittaa.

Kirjoittaja: Armin

Kirjoituskilpailun satoa: Hän tuntee

Hän istuu, tuntee olevansa yksin

Olkoon ihmiset hänen ympärillään

Hän on yksin

Mutta sitä hän ei tahdo!

Hän seisoo, tuntee olevansa vanki

Olkoon rakkaus hänen ympärillään

Hän on vanki

Mutta sitä hän ei tahdo!

Hän itkee, tuntee olevansa loppu

Olkoon elämä hänen ympärillään

Hän on loppu

Mutta sitä hän ei tahdo!

Hän päättää, tuntee olevansa kuningatar

Olkoon valtakunta hänen ympärillään

Olkoon hän kuningatar

Tätä hän tahtoo.

​-​olenhän

Kirjoituskilpailun satoa: Miten minusta tuli minä?

Miten minusta tuli minä?

~elämä on vuoristorataa, ylä ja alamäkiä. Talvella viima puhaltaa, kesällä kukat kukkia saa. Mutta mistä on ihmiset tehty?~

Minusta tuli minä näiden asioiden saattelemana:

4 vuotta sitä kauheaa asiaa mä yritin kestää. Mua kiusattiin. En halunnu kouluun, suunnittelin jo suuria. Olin 2 luokalla kun mä menetin sen, elämän ilon. Ei tätä entistä 10 oppilasta enää kiinnostanut koulu, ei mikään. Läksyt jäi tekemättä, en jakanu sitä. Itkin, huusin ja olin ihan maassa. Suunnittelin itsemurhaakin jossain vaiheessa. Mut mikä sai mut aina jatkamaan? Mikä oli se mystinen juttu, jonka avulla jaksoin. Se olin minä itse. Se oli mun järki, se oli mun oma ELÄMÄ. Aloinkin taas ymmärtää itseäni. En enää välittänyt kiusaajista. Sillä hetkellä mä tajusin että se oli ainoastaan mä joka mua hallitsee, eikä kukaan muu enää saa tehdä sitä. Se loppu siihen. Mun elämän ilo tuli takasin, ja koulukin alkoi sujumaan.

Minusta tuli minä sillä tavalla, että minä itse ajattelin asioita. Minä sisällän rohkeutta, rakkautta ja iloa.  En ois enää tässä jos mun mieli ei ois sellanen joka se on. Enkä ilman kavereita, perhettä ja  läheisiä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän tositarinan kirjoittaja: Salla

Kirjoituskilpailu on päättynyt

Kirjoituskilpailu aiheella "Miten minusta tuli minä?" on nyt päättynyt! Saimme aivan ihania, inspiroivia, kiinnostavia ja koskettavia kirjoituksia, suuri kiitos kaikille osallistuneille! Olemme teihin vielä yhteydessä sähköpostitse. Julkaisemme kilpailuun lähetettyjä kirjoituksia viikoittain täällä e-Talon blogissa. Kannattaa siis seurata :)

Esimakua tulevasta:

Kaipuu

Varsinkin ne, jotka sen ovat kokeneet, tietävät että tieto läheisen poismenosta voi romahduttaa ja rajusti. Aluksi saattaa tuntua siltä, ettei elämä enää jatku itselläkään ja kaikki pysähtyy ja jää junnaamaan paikoilleen.

Vaikka sitä ei surunhetkellä uskoisi, elämä kuitenkin jatkuu ja pahimmasta surusta pääsee pikkuhiljaa yli. Kaipuu jatkuu vielä pitkään, mutta sitä helpottavat yhteiset muistot.

Muista, että älä jää yksin murheidesi kanssa tällaisissa (tai minkäänlaisissa) tilanteissa, vaan puhu esimerkiksi vanhemmillesi, ystävälle, lemmikille tai vaikka edes tyynylle. Se voi helpottaa oloasi kummasti. Itkeminen on myös hyvä keino purkaa surua.

"Ei pitäisi piilottaa suruaan,

eikä siirtää kauaksi tulevaan.

Syvä suru on surtava aikanaan,

- jokaisen omalla tavallaan."

(Lähde)

Nimimerkki: Ikävä

Kirjoituskilpailu 30.9 asti

Miten minusta tuli minä?-aiheinen kirjoituskilpailu on auki vielä 30. 9 asti. Tsekkaa tarkemmat osallistumisohjeet täältä

10 tapaa, joilla voit vaikuttaa tasa-arvon edistämiseen

1.      Ole avoin

Älä peittele tosiseikkoja. Ole avoin jo heti kättelyssä, niin sinun ei myöhemmin tarvitse salailla asioita. Monesti voit kokea, että muut arvostelevat tai eivät hyväksy sinua, asia ei silti ole niin vaan tilanteesi vaatii usein vain hiukan avoimuutta ja uteliaiden ihmisten maailman avartamista.

2.      Puhu asiasta

Jos näet tai koet epätasa-arvoista käytöstä, puhu asiasta. Ota asia esille, äläkä jätä sitä hautumaan. Vaikka asia ei koskisi sinua, voit puhua asiasta yleisesti, puolueettomasta näkökulmasta

3.      Jaa tietoasi

Maailmassa on vielä monia, joilta sanoma tasa-arvosta on mennyt ohi. Epätasa-arvoisesti käyttäytyvä henkilö ei aina välttämättä tiedä käytöksensä olevan väärin ja loukkaavaa.  Älä syyllistä ketään, vaan kerro faktat. Kuulitko naisten vähättelyä? Kerro, että naiset pystyvät samaan (joskus jopa parempaan) kuin miehet. Tämä pätee myös toisinpäin. Opeta heidät näkemään ihmiset yksilöinä.

4.      Puutu tilanteeseen

Puutu aina tilanteeseen, kun näet ihmisten oikeuden tasa-arvoon horjuvan. Älä anna ihmisten elää suvaitsemattomassa kuplassaan. Älä anna oikeuksiaan puolustelevan jäädä yksin asiansa kanssa. Avarra, jonkun katsetta maailmaan tai pelasta, jonkun päivä osoittamalla, ettei hän ole yksin.

5.      Kumoa stereotypiat

Yhteiskunnassamme ovat jo kauan vallinneet stereotyyppiset käsitykset muun muassa naisten ja miesten sukupuolirooleista sekä sukupuolten mustavalkoisuudesta. Moni elää vieläkin tätä mennyttä aikaa ja ajattelee näiden vääristyneiden kuvitelmien mukaan. Voit aloittaa yksinkertaisesti kertomalla, etteivät asiat ole enää niin kuin vuosisatoja sitten.

6.      Pidä pintasi

Monien ahdasmielisten henkilöiden tärkein periaate on saada sinut vainnetuksi voidaakseen olla käsittelemättä asioita, jotta ne eivät horjuttaisi sitä vanhanaikaista maailmaa, jossa he ovat tottuneet elämään. Älä anna uskoasi tasa-arvoiseen tulevaisuuteen horjua. Jätä loukkaavat kommentit omaan arvoonsa  - tai pikemminkin arvottomuuteensa.

7.      Ole oma itsesi

Joskus rohkein teko tasa-arvon puolesta on olla oma itsesi. Näytä muille, että olet sellainen kuin olet eikä muiden mielipiteillä ole väliä. Vaikka vetäisit puoleesi huomiota tai ihmetteleviä katseita, älä anna niiden häiritä.

8.      Ota asia vakavasti

Vaikka monesti tuntuu, että olisi helpompaa vain olla hiljaa tai nauraa mukana, teet kuitenkin suuren palveluksen yhteiskunnalle, jos otat tasa-arvon edistämisen vakavasti.

9.      Näytä muille tietä

Ole ensimmäinen, joka ottaa tasa-arvon puheeksi ja tee muihin häviämätön vaikutus. Toimi muille oppaana matkalla suvaitsevaan ja tasa-arvoiseen tulevaisuuteen. Se tie ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta yhdessä vaikuttamalla voit löytää valon tunnelin päästä.

10.   Etsi lisää tietoa

                      Kiinnostuessasi asiasta, etsi tasa-arvosta ja sen edistämisestä lisää informaatiota. Voit tutustua erilaisiin järjestöihin ja ruveta kannattamaan ja auttamaan heidän toimintaansa. Tasa-arvon puolesta puhuvia tahoja ovat esimerkiksi HeForShe -järjestö sekä YK:n Free & Equal -kampanja.

- Tekstin on kirjoittanut e-Talon kesätyöntekijä, Klara

Kirjoituskilpailu avattu!

Oletko aina haaveillut blogin kirjoittamisesta? Kukkiiko runosuoni?  Haluaisitko jakaa ajatuksiasi tai tarinoita muiden kanssa? Nyt se on mahdollista!

Tervetuloa e-Talon blogiin! Nyt Sinulla on oiva tilaisuus saada oma kirjoituksesi kaikkien luettavaksi! e-Talon blogiin voi kuka tahansa lähettää kirjoituksia, kuvia tai videomateriaalia. Blogata ei tarvitse säännöllisesti, voit lähettää vaikka vain yhden mietelauseen, joka putkahtaa ajatuksiisi tai voit tyhjentää koko pöytälaatikkosi novellikokoelmat. Mikä vain Sinusta tuntuu parhaalta!

Blogin avajaisten kunniaksi julistamme myös kirjoituskilpailun alkaneeksi!

Kirjoituskilpailun aiheena on Miten minusta tuli minä? Osallistua voit niin runolla, sarjakuvalla, kuin kantaaottavalla kirjoituksellakin. Vain taivas on rajana! Voit osallistua kilpailuun lähettämällä postauksesi 30.9 mennessä sähköpostiosoitteeseen e-talo@e-talo.fi otsikolla Kirjoituskilpailu. Mikäli haluat kirjoittaa nimimerkillä, laitathan senkin viestiin. Kaikki kirjoituskilpailuun lähetetyt postaukset julkaistaan e-Talon blogissa. Kirjoituskilpailuun osallistuneiden kesken arvomme leffalippuja ja yllätyspalkintoja!

#BodyPositive

"Pitäisiköhän ruveta treenaamaan itseäni kesäkuntoon?"
"Taidan jättää ruokailun väliin ja mennä salille"
"Tekee mieli suklaata... paitsi siinä on liikaa kaloreita"

Kuulostaako tutulta? Jos vastasit kyllä, et ole ainoa. Jo vuosikymmenien, jopa vuosisatojen, ajan raja terveellisen elämäntavan ja pakkomielteisten kauneusihanteiden välillä on ollut häilyvä. Nykypäivänä media on vääristänyt käsityksiämme omasta kehostamme ja muokannut yhteiskuntaamme ihailemaan väärin perustein tiettyjä vartalotyyppejä ja hyväksymään muiden pilkkaamisen ja vähättelemisen. Jatkuva ihanteiden vääristely on saanut meidät itsemmekin uskomaan myyttiin tietynlaisen kehon paremmuudesta ja sen tavoittelusta. Erilaiset terveystrendit -jotka eivät loppujen lopuksi eivät kauhean terveellisiä ole- ovat saaneet meidät unohtamaan omasta vartalostamme ja terveydestämme huolehtimisen. Oletko koskaan katsonut kateellisena mallien vartaloita ja toivonut itsellesi samanlaista? No, jos olet, tässä sinulle juonipaljastus: paras vartalo sinulle on juuri sinun omasi. SIllä ei ole väliä minkä kokoinen, pituinen tai näköinen olet; tärkeintä on, miltä tunnet olosi omassa kehossasi.

Vuonna 1996 luotu Body Positive-kampansa pyrkii kumoamaan käsitykset vartalotyyppien paremmuusjärjestyksestä ja kannustaa ihmisiä arvostamaan terveyttään, vartaloaan ja persoonallisuuttaan. Projektin tavoitteena on opettaa erityisesti nuorille heidän olevan mahtavia juuri sen näköisenä kuin ovat sekä rohkaista huolehtimaan itsestään ja vartalostaan oman olonsa parantamisen vuoksi. Monet ovat liittyneet kannattamaan kampanjaa tasa-arvon nimissä, ja niin voit tehdä Sinäkin.

Haluatko mennä lenkille, koska se vain tuntuu hyvältä? MENE! Houkutteleeko suklaa, mutta mietit kaloreita? UNOHDA KALORIT JA NAUTI! Haluatko jättää tänään salilla käynnin välistä ja katsoa Netflixiä? KATSO! Oletko menossa rannalle, mutta mietit, miltä tulet näyttämään, koska sinulla ei ole bikinivartaloa? BIKINIT + VARTALO= BIKINIVARTALO! Epäilyttääkö muiden mielipiteet? UNOHDA HEIDÄT, SILLÄ OLET ITSE OMAN VARTALOSI JA ELÄMÄSI POMO!

Voit lukea lisää Body Positive-liikkeestä täältä
Kuvat Pinterestistä

Tekstin on kirjoittanut e-Talon kesätyöntekijä Klara